perjantai 2. joulukuuta 2016

#kirjakuvapäivässä: 1.12. Top 3 (tällä hetkellä) & 2.12. Suosikkigenre

Huomasin Facebookissa haasteen, jossa kuuluu postata kerran päivässä koko joulukuun ajan jonkin kirjan (kansi)kuva sosiaaliseen mediaan annettujen teemojen mukaisesti. Päätin osallistua haasteeseen ihan omaksi huvikseni ja koska haluan puhua joistakin kirjoista niiden ulkomuodon enkä niinkään sisällön takia (saatan toki kertoa kyseisistä kirjoista joskus myöhemmin). Haaste muuten näkyy täällä.

Haasteen kaksi ensimmäistä kohtaa osoittautuivat haasteelliseksi (no pun intended), koska minulla ei ole kirjojen top kolmosta eikä varsinaisesti suosikkikirjaa, vaan luen uudestaan ja uudestaan ne kirjat, joista pidän. Ja mikäköhän olisi suosikkigenreni? Pidän dekkareistä, jännityksestä, kummitustarinoista, elämänkerroista, tyttökirjoista, romantiikasta, historiallisista romaaneista, oppaista (leivonta & neulominen), novelleista... Ja pidän esimerkiksi Anu Holopaisen Syysmaa-sarjasta sekä J. K. Rowlingin Harry Potter kirjoista, mutten silti tiedä, pidänkö muista fantasiakirjoista sillä en harrasta genreä sen laajemmin (vaikka uskon kyllä pitäväni fantasiakirjallisuudesta). Niinpä seuraavat kuvat eivät niinkään kerro koko totuutta vaan vain osan siitä.

1.12.2016: Top 3 (tällä hetkellä) 




Kuvassa on pari ikiklassikkoa, L. M. Montgomeryn Runotyttö maineen polulla ja Annan nuoruusvuodet. Olen lukenut L. M. Montgomeryn kirjoja lapsesta saakka, lukenut tutkimuskirjallisuutta niin kirjailijasta kuin hänen kirjoistaan, lukijoiden kirjoittamia muistoja, kirjailijan tekemiä päiväkirjamerkintöjä... L. M. Montgomeryn kirjat ovat kauniita, liikuttavia ja viehättäviä. Niitä lukiessa kokee myötäelämistä ja toivoo, että pääsisi itsekin niiden maailmaan. Ne voi myös lukea tuhat kertaa uudestaan ja uudestaan ja silti nauttia jokaisesta lukukerrasta.

Top kolmosen keskellä on kirja, jolla on myös oma merkityksensä minulle. Diannen, Peggyn, Kathyn ja Janet Lennonin julkaisema muistelmateos Same Song - Separate Voices päätyi käsiini pitkän odottamisen jälkeen. Kirja kertoo "The Lennon Sisters" -nimellä tunnettujen sisarusten tarinan lapsuudesta tähteyteen (sisarukset esiintyivät ja lauloivat The Lawrence Welk Show:ssa 12,5 vuotta), mutta kuvaa myös sisarusten lapsuutta, elämänsä aikana kokemiaan vaikeuksia ja uraa. Kuvassa oleva kirja on uudistettu versio on vuodelta 1995, ja se sisältää epilogin numero kaksi eli päivitettyjä tietoja sisarusten elämästä vuodesta 1985 eteenpäin, jolloin kirja julkaistiin ensimmäisen kerran. 

Tilasin kirjan kansainvälisestä adlibris-nettikaupasta ja odotin sitä kuumeisesti, että koska oikein saan sen käsiini. Kun kirjaa ei alkanut kuulua kirjoitin asiakaspalveluun ja kysyin mitä tehdä, mutta en saanut muistaakseni mitenkään kannustavaa ja mukavaa viestiä, vaan minun käskettiin ottaa yhteyttä jos kirjaa ei vielä jonkin ajan päästä kuulu. Noh, kirjaa ei näkynyt ja otin taas yhteyttä asiakaspalveluun, jossa sanottiin ettei näin yleensä tapahdu, ja sain kirjasta maksamani rahat takaisin. Eikös pian sen jälkeen, kuukauden (kuukausien? en ole varma, mutta pitkän aikaa sain odotella) jälkeen kirja ilmestyikin postilaatikkooni. Ja sain sen ilmaiseksi! Lennonin sisaruksista joskus lisää myöhemmin, mutta kirjasta voin sanoa sen, että kirjaa on todella mielenkiintoista, mutta myös antoisaa lukea. Pidän asioiden tutkimisesta syvemmällä tasolla, siitä että saan tietää kiinnostavista ja kiinnostuksen kohteena olevista henkilöistä vieläkin enemmän. 

2.12.2016: Suosikkigenre


Kuten ottamastani kuvasta näkyy, suosikkigenreiksi olen tähän kuvaan valinnut tyttökirjallisuuden, tutkimuskirjallisuuden ja romantiikan. Nautin kaikkien mainittujen kirjallisuudenlajien lukemisesta. Cathy Kellyn kirjoja luen uudestaan ja uudestaan, tutkimuskirjallisuutta lukemalla koen uusia elämyksiä ja uteliaisuuteni saa iloita ja tyttökirjallisuutta lukemalla pääsee sellaiseen aikaan ja paikkaan jota ei enää ole, mutta jossa on hauskaa vierailla.

Huomenna laitan blogiini kuvan kauniista kansikuvista. Odotan myös sitä, että pääsen vihdoinkin kirjoittamaan siitä, mitä teimme poikaystäväni kanssa syksyllä, siitä miten vietimme kiitospäivää ja joulumarkkinoista joilla olemme käyneet. Tällä hetkellä odotan juttuihin liittyviä kuvia poikaystäväni kännykästä omalle koneelleni. Kummallakaan ei ole kameraa, joten kännykällä pitää pärjätä.

Terveisin
Kaisu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti