Ensimmäinen lukemani teos oli:
Alan Bradley
Kuolema ei ole lasten leikkiä
(alk. The Weed That Strings the Hangman's Bag)
Bazar 2014, sivuja 389.
Kirjan lainatessani en tuntenut kirjailijaa entuudestaan tai tiennyt, että kyseessä on kirjasarja. Varsinkaan en tiennyt että kyseessä oli sarjan toinen osa, nappasin kirjan muuten vain mukaani, kuulostihan takakansiteksti, jossa mainitaan Englannin maaseutu, houkuttelevalta. Ja olen iloinen, että niin tein! Flavia de Luce-sarjassa on ilmeisesti monta kirjaa, ja haluan lukea ne kaikki! (Itse asiassa luen tällä hetkellä sarjan ensimmäistä osaa, jonka nappasin pari päivää sitten kirjaston palautettujen hyllystä ja pidän siitä jopa vähän enemmän kuin nyt kyseessä olevasta osasta.) Takakannessa lukee itseasiassa näin: "Vaarallisen älykäs Flavia de Luce asuu leski-isänsä ja kahden ärsyttävän siskonsa kanssa Bishop's Laceyn rauhaisassa kylässä, Englannin maaseudulla." Kuten yleensä käy ilmi esimerkiksi Midsomerin murhista, maaseutu on kaikkea muuta kuin rauhallinen ja ihmiset kantavat mukanaan salaisuuksia, jotka paljastuessaan uhkaavat tuhota heidän elämänsä. Näin on myös Kuolema ei ole lasten leikkiä -teoksen kohdalla.
Kirjassa seikkailee 11-vuotias Flavia de Luce, joka asuu puoliorpona vanhassa raunioituneessa Buckshawin kartanossa jossa hänellä on oma, jo ammoin kuolleelle sukulaiselle eli "Tar-enolle" kuulunut laboratorio, jossa hän uuttaa ja tislaa itselleen sopivia aineita (lue: myrkkyjä). Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1950. Kirjan alku hämäsi minua kovasti: Flavia leikkii kylänsä hautausmaalla olevansa kuollut, ja minä tosiaan luulin että hän on nyt kuollut ja kuopattu. Nälän yllättäessä hän lähtee kulkemaan seurakuntakeittiötä kohti katsomaan olisiko siellä mitään syötävää, kun hän ensinnäkin kuulee (erinomaisen perityn kuulonsa ansiosta) ja sen jälkeen näkee punahiuksisen naisen, joka on heittäytynyt hautakiven päälle itkemään. Flavia alkaa jutella naisen kanssa ja tässä vaiheessa aloin ihmetellä haamuteoriaani, että onko yllättäen löydetty nainenkin haamu? Kirkkoherran astellessa paikalle piti ottaa uusi lähestymiskulma tekstiin: Flavia vain siis leikkii hautausmaalla, eikä ole oikeasti kuollut. Tämän jälkeen tapahtumat rullasivatkin mainiosti: itkeskellyt nainen on toinen puolikas kulkevaa nukketeatteriseuruetta, jonka auto on kätevästi hajonnut juuri hautausmaan lähelle, ja jotka jumiuduttuaan kylään jäävät Bishop's Laceyyn pariksi päiväksi kirkkoherran armollisella suosiolla esittämään kyläläisille nukketeatteriesitystä Jaakko ja pavunvarsi. Vahinko vain, että ensimmäisen esityksen mennessä suht nappiin toinen päättyy nukkemestarin näyttävään esiintuloon: mies rojahtaa näytelmän jättiläisen Galligantuksen sijasta näytelmän lopussa lavalle kuolleena, murhattuna. Alkaa murhatutkinta, jossa Flavia menestyy paikallispoliiseja paremmin, pystyyhän hän juttelemaan kyläläisille poliiseja luontevammin ja urkkimaan tietoja monestakin lähteestä. Pelkkä perinteinen dekkari teos ei kuitenkaan ole, sillä Flavia ei ole vain näyttämölle asetettu nukke, joka muutamalla hauskalla persoonallisuuden piirtellä siirtelee shakkinappuloita, kunnes oikea vastaus tulee esiin. Flavia on tapauksessa mukana kaikilla tiedoilla ja taidoillaan, kemiantiedotkin osoittautuvat elintärkeiksi.
Vahinko vain, ettei Flavian perhe arvosta hänrä tippaakaan: isä on uppotunut postimerkkimaailmansa, ja kaksi häijyä sisarusta, joista keskimmäinen eli 13-vuotias Daphne "Daffy" on lukutoukka ja jonka pitäisi ymmärtää käyttäytyä paremmin, ja vanhempi, 17-vuotias Octavia "Feely" taas tuijottaa mieluiten itseään peilistä, ja kumpikin tekee Flavian elämän niin kurjaksi kuin mahdollista. Flavian äiti Harriet taas on kuollut/kadonnut kiipeillessään vuorilla tytön ollessa 1-vuotias, mutta isän kammottava Felicity-sisko mainitsee Flavialle siitä, kuinka Flavia on täsmälleen kuin äitinsä. Ehkäpä siksi siskot osoittavat inhonsa häntä kohtaan, koska tuntevat itsensä hylätyiksi? Joka tapauksessa kuten sanoin, teos ei ole pelkkä dekkari koska siihen sisältyy niin paljon muutakin, vaan on aivan kuin murha olisi vain osa kokonaisuutta, joka kuuluu Flavian ja hänestä kertovan teoksen elämään. Kokonaisuuteen kuuluvat Flavian lisäksi hänen perheensä, mielenkiintoinen kotinsa, Bishop's Laceyn kylä ja sen erikoiset asukkaat kuten joka tapahtumassa kiekuvat vanhapiikasiskokset, kirkkoherra ja hänen äkäinen vaimonsa sekä läheisen maatilan väki ja sinne sijoittunut entinen saksalainen sotavanki Dieter, joka ihailee englantilantilaista kirjallisuutta. Melkoisen kiehtova maailma siis!
Annan kirjalle Neljä tähteä: ****
Toinen kirja minkä luin, oli paljon toiminnallisempi:
Jennifer Lee Carrell
Shakespearen salaisuus
Bazar kustannus sivuja 524.
Kirja kertoo vyyhdistä, joka alkaa purkautua kun amerikkalainen Kate Stanley -niminen nainen, joka on ohjaamassa Lontoon Globe-teatterissa Shakespearen näytelmää Hamlet, tapaa entisen mentorinsa Rozin, joka tulee yllättäen tapaamaan häntä kesken harjoitusten ja haluaa tavata hänet myöhemmin sekä antaa hänelle paketin. Roz ei saavu koskaan tapaamispaikalle, ja pian Globe savuaa ja kuollut Roz löytyy teatterista pisto korvan takana (Roz on aseteltu muistuttamaan Hamletin isän kuolemaa). Paketista paljastuu koru ja yhtäkkiä Kate on mukana matkalla, joka kuljettaa häntä ympäri maailmaa etsimässä Shakespearen kadonnutta näytelmää Cardenio, joka perustuu Miguel de Cervantesin romaaniin Don Quijote. Teos kyllä nappasi jännittävyydellään mukaansa eikä sen sijoittuminen akateemiseen maailmaan haitannut ollenkaan, vaan tuntui mielenkiintoiselta. Kuitenkaan tämä ei ollut niin persoonallinen tai syvästi luotaava teos kuin ensimmäiseksi mainittu, sillä esimerkiksi päähenkilöstä ei kerrottu juuri mitään. Juoni kulki toiminnan avulla, joka oli kuitenkin hyvin rakennettu. Kirjalle on tehty jatko-osa, jonka haluaisin lukea. Annan kirjalle Kolme tähteä: ***
