Meille ei ole vielä ollut Premium-jäsenyyttä, jolla saa näkyviin vain premium-jäsenille haettavissa olevia kätköjä, tai mitä erilaisempia kätkötyyppejä. Toistaiseksi olemme pärjänneet ilmankin, ja olemme hakeneet eniten tradi- eli peruspurkkeja, joissa ei ole mitään pakollista "juonta" purkin paikallistamiseksi vaan sen koordinaatit on annettu etsijöille suoraan. Tradien lisäksi olemme ratkaisseet mysteereitä, eli kätköjä joissa on joku (pirullinen) tehtävä, joka pitää ratkaista ennen kuin koordinaatit saa selville. Osa mysteereistä on meille täyttä hepreaa, niin ettei niitä ole edes mahdollista hakea, mutta on meillä jo 48 haettua mysteeripurkkia, ja pari odottaa hakemistaan. Kirjamysteereitä on kiva ratkoa. Edellisten lisäksi olemme hakeneet myös multikätköjä, eli sellaisia purkkeja jonka piiloituspaikkaan pääsee vasta kun on etsinyt maastoon piiloitetut koordinaattivihjeet ensin (ja näitäkin voi olla monta pistettä). Jotkut mysteerit muistuttavat tällaisia multikätköjä. Myös pari geolodjua on tullut haettua, näissä on ideana se, että lodjun haku alkaa jostakin annetusta tai määritellystä pisteestä, ja loppupisteelle pääsee seuraamalla kätkön tekijän laatimaa runoa.
Monenlaista kätkötoteutusta on tullut uran aikana vastaan - olipahan kerran erään kirkon hautausmaan viereiseen kuusiaitaan piilotettu kuminen jalka, jossa kätköpurkki oli sisällä! Eräs kätköntekijä täällä meillä päin on erikoistunut siihen, että kätköpaikat kyllä löytää nopeasti, mutta itse purkin saaminen sen ympärille rakennetusta kojeesta on vaikea saada käsiinsä. Erittäin hauska kätkö oli myös se, jossa piti kelata ongenvapaa saadakseen kätköpussin käsiinsä.
Kätköily avaa uusia maailmoja. Minä olen muutenkin sellainen, että tapanani on löytää ympäriltäni kaikkea uutta: uusia mielenkiintoisia teitä, uusia taloja (autioitakin) joita katsella, uusia marjapaikkoja ja paikkoja jonne mennä ajelemaan tai syömään tai kahvilaan. Geokätköily antaa myös syyn tutkia ja mennä uusiin paikkoihin, ja mieleeni on jäänyt esimerkiksi erään purkin paikka Littoistenjärven rannalta, jonne vei tie, jonka varrella oli mielenkiintoisia taloja, ja jossa itse tunnelma kesäisen järven rannalla oli jotenkin erikoislaatuinen ja joka kangastelee mielessäni tänä harmaana ja tylsänä päivänä kimmeltävänä ja lämpimänä.
Olen nyt parin viikon aikana tehnyt ensimmäiset FTF-löytöni. FTF tarkoittaa First to Find, eli olen ollut ensimmäinen ihminen, joka on kyseisen kätkön saanut käsiinsä ja kirjoitettua nimimerkkinsä vihkoon. Kaikkien aikojen ensimmäinen FTF löytyi maanantaina 17.10.2016. Olin kotona päivällä ja selailin karttaa, jossa näkyy kaikki haetut ja hakemattomat kätköt. Satuin tätä tehdessäni huomaamaan, että kartalle oli ilmestynyt uusi mysteeri, joka oli jatkoa aiemmin julkaistulle kätkösarjalle josta olimme kaikki osat hakeneet, ja josta oli pitänyt ottaa vihjeet talteen. Konsultoituani poikaystääväni vihjeiden suhteen laskin helpon laskutehtävän ja koska poikaystäväni oli töissä, mutta kätkö oli pakko yrittää saada ensimmäisenä käsiinsä, päätin lähteä polkemaan kätkölle (joka muuten oli 10 kilometrin päässä, laskin kartalta myöhemmin). Välimatka nyt ei ollut niin paha, mutta pyöräni oli (ja on edelleen) kaikkea muuta kuin hyvässä kunnossa, kumit ovat tyhjänä ja muutenkin se pitäisi varmaan jotenkin huoltaa. Kaikki liikennevalot tuntuivat hidastavan minua matkallani kätköpaikkaa kohti, ja kun vihdoinkin pääsin nollapisteen lähelle, jouduin kipuamaan metsäisiä mäkiä ylös ja alas, vaikka paljon helpompikin reitti olisi ollut olemassa. Yleensä tosin kätkölle mentäessä valikoituu vaikeammalta tuntuva reitti kuin mitä se on takaisin tullessa. Olin kuitenkin ensimmäisenä purkilla! Punaisena ja hikisenä tosin, mutta sain ensimmäisenä nimmarini kirjoitettua logiin. Purkissa myös odotti tällainen palkinto:
Mitalin toisella puolella lukee Veni, Vidi, Vici = Tulin, näin, voitin! Todellakin!
Kyseessä on siis TB eli Travel Bug, kätköstä kätköön matkaava reissaaja. En kuitenkaan varmaan laita tätä kiertoon, ettei se häviä.
Toinen FTF-löytöni löytyi viikon päästä 24.10, ja olikin vähän helpompi tapaus. Laukussani kulki koko kesän Robber-niminen TB, eli rosvohahmoinen legoukko. Jätettiin se joku aika sitten vihdoinkin erääseen kätköön. Myöhemmin halusimme katsoa, missä hahmo nyt kulkee. Se olikin laitettu kätköön, jota ei oltu vielä julkaistu. Tästä tuli mieleen ajatus, että mitäs jos me sen ensimmäisinä hakisimme... Noh sitten maanantai-iltana huomasin, että kyseinen kätkö on julkaistu, mutta se olikin maastoluokitukseltaan 4,5. Kätkö oli mitä todennäköisemmin puussa, josta sitä ei todellakaan saa haettua. Onneksi sama tekijä oli julkaissut puukätkönsä läheisyyteen toisenkin kätkön samana päivänä, melkein samaan aikaan! Siitä oli kulunut pari tuntia, eikä kukaan ollut hakenut vielä kätköä. Hälytin poikaystäväni paikalle ja huristelimme kätkölle. Kello oli yli 22 illalla tässä vaiheessa. Kysymys kuuluukin, mikä saa ihmisen mukavasta paikastaan tietokoneen äärestä pimeään metsään klo 22 illalla? No FTF-löytö tietenkin. Poikaystäväni tosin ei halunnut metsään tulla, vaikka muuten aina onkin kätköilyssä mukana ja vaikuttamassa. Menin siis itse metsään surkean lampputuikun ja paremman kännykän valon kanssa. Itse asiassa minua ei pelottanut metsän viereisellä tiellä tai itse metsässä yhtään, paitsi kun poikaystävni soitti ja sanoi nähneensä valoa - silloin minua pelotti vain se, että joku muu on tulossa hakemaan kätköä! Valo tosin lähti varmasti omasta lampustani. Jonkin aikaa sain kätköä hakea, kunnes se vihdoinkin löytyi. Ja sain taas tehdä FTF-kirjauksen:
Kotimatkalla sitten keräilin kuusenneulasia hiuksistani, missä niitä oli mieletön määrä. Kotona kuusenneulasia oli niin keittiössä, makkarissa, kuin eteisessäkin. Niitä löytyi jopa selästäni. En kyllä tajua, miten niitä sinne asti päätyi! Toisaalta, se oli taas vain yksi päivä ja kokemus geokätköijän elämässä.
Terveisin
Kaisu
Ps. Menin eilen kirjastoon palauttamaan muutamaa kirjaa arkeologian tentin jälkeen. Mikäs muu minua odottikaan palautushyllyssä, kuin Kristina Ohlssonin Daavidintähdet!! Suoraan tarjottimella, koska juuri sen halusinkin lukea. Mukaan palautushyllystä lähtivät myös Kate Mortonin Hylätty puutarha sekä Jo Bakerin Longbournin talossa. Kirjastosta siirryin Kauppahallin Siniseen junaan kaakaolle, jossa jouduin kuuntelemaan poliittista lobbausta ..."sulla on mahdollisuus saada ääniä jäähallilta, ne on kaikki jätkiä siellä"... Joku vanhempi ukko nuorelle naiselle siinä kähisi. Yök!! Kaakaon join suht nopeasti, mitään leivosta tai kakkupalaa en halunnut ostaa koska on jotenkin tyhmää maksaa niistä 5 euroa kappaleelta. Meidän, ei nyt lähellä mutta jonkin matkan päässä on sellainen kiva paikka kuin Vilkkimäen meijeri, missä on kahvila josta saa leipomuksia paljon halvemmalla. Sekin vaan menee arkisin jo neljältä kiinni, joten miten sinne ehtii jos toinen pääsee töistä neljältä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti